Ranua

Kamala kolmenkympin tappohelle saisi minun ja varsinkin Cumman puolesta loppua. Päivisin ei kehtaa kamalan pitkää lenkkiä helteessä kiertää, mutta aikaisin aamulla ja myöhään illalla ilman viiletessä voi käydä vähän pidemmälläkin.
Mutta paras kai nauttia tästä, talvella tätä hellettä on sitten taas ihan kamala ikävä niinkuin aina. Tosin ikinä kesällä ei niitä pakkasia ole ikävä..

Kuluneen viikon aikana Cumma on kerännyt uusia kokemuksia junamatkailusta hevoslenkkeihin. Maanantaina napattiin Salla matkaan ja suunattiin nenät ja kuono kohti Ranuaa.

Maanantaiaamuna herätyskellon soitua aamuseitsemän aikaan Cumman kanssa käytiin aamulenkillä ja tehtiin viimehetken pakkailut. Ruoka Cumman osalta skipattiin jottei junassa ja bussissa oksenneltaisi.

Yhdeksän pintaan Salla tuli hakemaan meidät juna-asemalle. Kun Ouluun menevä VR:n pikajuna rantautui laiturille kaksi, ahdoimme itsemme lemmikkivaunuun. Vaunu oli miltei tyhjä, Kuopiossa siellä oli vain yksi nainen kissoineen. Cummalle levitettiin sen oma pyyhe lattialle ikkunapaikan eteen jolle itse tyttökin sitten nukahti jossain vaiheessa matkaa.
Ennen junan lähtöä matkaan Cumma katseli ympärilleen ihmeissään, mutta kuitenkin yllättävän rauhallisena. Junan lähdettyä liikkeelle Cumma pysyi vieläkin rauhallisena vaikkei ihan heti osannutkaan asettua paikoilleen. Yhdessä vaiheessa neitokainen uikahti hiljaisesti pari kertaa, mutta muuten matkalla oltiin ihan hissuksiin.
Vaunussa oli älyttömän kuuma. Vaunun seinässä oleva mittari näytti 29 astetta,  jonka olisi voinut jo päätellä Cumman loputtomasta läähätyksestä. Onneksi kuitenkin oltiin otettu mukaan kylmässä vedessä uitettu pyyhe, joka sijoitettiin kylmälaukkuun. Tämä sitten kiskaistiin koiran selkään ja johan alkoi läähätyskin vähän helpottaa.
Kaikenkaikkiaan junassa matkustaminen meni paljon odotettua paremmin.
Oulussa tunnin kestävällä bussinodotusvaihdolla Cumma pääsi jaloittelemaan ja katselemaan Oulun ihmisiä. Bussissa sitten nukkuiltiin kaikki kolme.

Ranualla meitä oli vastassa tätini Mari, joka sitten kuskasi meidät kotiinsa muutamankymmenen kilometrin päähän. Maanantaina ja tiistaina tyttö oli sisällä aika levoton, mutta sitten keskiviikosta etiäpäin se oli taas rauhallinen ja nukkuili melkein kokoajan.
Tiistaina mentiin Sallan kanssa Ranua Zoo:hon Marin avuksi. Cumma sai tämän ajan viettää koiraparkissa, eli suurensuuressa lukollisessa häkissä pyyhkeineen ja juomakippoineen. Aluksi se huusi aika kovaa, mutta enää myöhemmin koko päivänä ei tytöstä kuuluunut pihaustakaan.

Marin kotona sitten myöhemmin illalla käytiin Sallan ja Aapo-serkkuni kanssa uimassa rannassa. Cumman liina hirtettiin rantasaunan kaiteeseen siksi aikaa kun uiskenneltiin. Tyttöhän ei ole aiemmin osoittanut minkäänlaista kiinnostusta uimista tai ylipäänsä vettä kohtaan, mutta nyt se käveli reippaasti suoraan järveen ja jatkoi ja jatkoi kunnes eivät tassut enää yltäneet pohjaan. Cumma yritti uida, ja etutassujen osalta siinä ehkä onnistuikin, mutta takatassut eivät sitteen millään halunneet toimia. Ne nousivat veden pintaan kellumaan,  ja siinä vaiheessa Cumma pakeni takaisin rantaan. Sama homma pari kertaa, ja sitten tyttö ei enää millään halunnut tulla veteen.

Myöhään illalla kun ei enää ollut niin kuuma, mentiin Sallan ja Cumman kanssa lenkille ötököiden syötäväksi. Tietenkin jäivät offit ostamatta ja polvimittaiset shortsit ja toppi päälle. Lapin öttöset olivat pirullisia ja sitkeitä ja erittäin kivulitaita. Oli kamala kurkata olan taakse kun takana seuraa musta pilvi.
Loppuillan ja seuraavan yön Cumma nukkui sikeästi, eikä ihmekkään.

Seuraavan päivän Cumma sai viettää Aapon serkkujen luona Aapon kanssa, sillä aikaa kun minä ja Salla kierreltiin vähän Rovaniemen keskustaa.
Torstai-aamuna Cumma pääsi metsälenkille hevosen kanssa. Mari talutti Nelli-hevosta jonka selässä minä ja Salla vuorotellen olimme. Se joka oli sitten jalat tukevasti maankamaralla sai taluttaa Cummaa. Nätisti se kulki, ainakin välillä. Taaksepäin kukkuili ja haukkui joskus.
Umpimetsässä Cumma päästettiin irti. Aluksi se meni ihan hyvin, tyttö pysytteli Nellistä melko kaukana. Sitten Cumma meni hevosen luokse (joka sen jälkeen pysähtyi) haukkumaan ja tyttö kierteli sitä ja haukkui sen minkä kurkusta lähti. Cumman sai pari kertaa komennettua pois, mutta sitten se ei lähtenyt enää ei millään. Raukka pääsi takaisin hihnaan ja matka jatkui. Välillä hävisi häntä melkein koipien väliin ja välillä sitten huudettiin kovaa ja korkealta.
Päivällä totuteltiin rannassa vähän veteen, siitä sitten juttua enemmän myöhemmin, kunhan saan Sallan kamerasta kalasteltua kuvia. :-D

Ja mikäköhän päivä se oli, kun Sallan kanssa rakennettiin Cummalle neljä kappaletta hyppyesteitä vasaran ja porakoneen kanssa. Niissä sitten hypeltiin lelun kanssa.

Paluumatka perjantaina sujui ehkä vielä paremmin Cumman osalta kun menomatka. Heti junaan päästyä se kierähti kyljelleen ja nukahti siihen paikkaan. Onneksi ei ollut yhtä kuumakaan kun menomatkalla; Oulun mittari heilui seitsemäntoista asteen paikkeilla.
Matka meni hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Suuri kiitos vielä Mari-tädille perheineen ihanan reissun mahdollistamisesta, jos nyt luette tätä. :-)

Ja tosiaan, tuossa siis vähän kuvasaldoa reissulta. Sallan kamerassa taitaa olla kuitenkin Cumman reissun parhaat palat, ja niitä sitten myöhemmin. (:

Tämän viikon lauantaina sitten paimennustaipumustesti Rantasalmella, jonne Cummakin on ilmoitettu mukaan. Siitä sitten juttua ja kuvia ja ehkä videonpätkääkin myöhemmin. 

Aituuksia

Tänään on väkerretty Cummalle hienoa aitaviritystä takapihalle. Korkeutta aidalla on tasan metri, ja se on pystytetty kapeiden pika-aita(?)tikkujen varaan. Kovin tukevalta aita ei näytä, mutta on se siellä pari tuntia jo pystyssä pysynyt. Katsotaan nyt miten kauan se oikein meinaa koossa pysyä. :D
Aidan valmistuttua itse koiruuskin pääsi sitä testaamaan. Tyttö ei ihan heti tajunnut, että ympärillä on jonkinlainen aitaus, joten se juoksi sitä päin pari kertaa ja katseli kummissaan tapahtunutta. Sitten se otti ihan rennosti ja järsi luuta.

Cumman kanssa on vähän otettu tuntumaa agilityyn (itse kyhättyihin hyppyesteisiin, jos ihan tarkkoja ollaan)  ja palauteltu jo opittuja juttuja mieleen. ACE:n järjestämä kurssi viiksessä oli niin ihana, että odotan innolla elokuussa alkavaa Basics-kurssia. Cummakin tuntui rakastavan radalla hyppelyä ja putkiin juoksemista. Tyttö oppi asioita melko nopeasti, joten minä taisin olla, ja taidan olla yhäkin, se osapuoli jolla on enemmän opittavaa. Juoksin joko väärällä puolella, ohjasin väärällä kädellä tai tein muuten ihan omia juttujani. No, toivotaan että harjoitus tekee mestarin.  Harvinaisen koukuttava ja ihana laji. :D

Eräjormailua

Suuuri anteeksipyyntö taas kerran, eihän siitä ole kun päälle kaksi kuukautta kun viimeksi tänne on tullut kirjoiteltua. :D Kyllä tuolta koneen kätköistä yhden valmiin postauksen löysin, mutta se on jo kuukauden vanha.
Mutta tässä se tulee:

"Muutama päivä sitten meille saapui uusia huonekaluja isoissa pahvilaatikoissa. Teippirullan ja saksien avulla niistä taiteiltiin joku tunnelia muistuttava pahvitssysteemi Cummalle. Alkuun tyttö suhtautui näihin ruskeisiin jättiläisiin vähän epäluuloisesti, joten hökkeliin tutustuttiin lelun avulla. Lopputulos: minä kimitän ja konttaan tunnelissa tytön lempilelu kädessä ja Cumma tulee höperönä perässä. :-D

Mutta evätkös ne pentukurssienkin vetäjät muistuttaneet useaan otteeseen, että muiden oudoksuvista katseista ei saisi välittää, kunhan koiralla vaan on hauskaa? :D Tätä on mm. lenkillä ahkerasti toteutettu, välillä Cummakin katsoo minua oudoksuen kun höpötän sille ihan omiani.

Ja taas uutta pentukurssia pukkaa; tällä kertaa kyseessä siis koirakoulu ACE:n järjestämä agilityn pentukurssi. Eli Cumman (ja minun) kolmas pentukurssi kaiken kaikkiaan. Ryhmässä on myös Cumman Topsy-sisko, ja yhteensä koirakoita kuutisen kappaletta.
    Kurssilla harjoiteltiin erilaisia ohjauskuvioita, esteistä hyppy, rengas, putki ja pussi. (jos oikein muistan?) Viimeisellä kerralla tehtiin jo pientä radanpätkää.     Kurssi oli niin hyvä, että ilmoittauduttiin myös elokuussa alkavalle Basic-agilitykurssille. "

Ja takaisin nykyhetkeen. Cumma on saanut nyt kunnolla metsäillä luonnon helmassa. Viime tiistaina lähdettiin vuokramökille Lieksaan pariksi yöksi, jossa Cumma sai olla vapaana. Mökki oli jännästi niemessä, eikä lähistöllä ollut naapureita niin ei ollut pelkoa koiran karkaamisesta. Ilmeisesti tytöllä oli hauskaa; siellä se juoksi kieli pitkällä lelu suussa.
    Juhannus oltiin sitten mökillä Kohmalla, ja sielläkin se sai olla irti. Sitten illalla kun naapurimökkeilijät aloittivat uimisen, niin taisi koiruus pari kertaa tontin reunalla käydä ääntään avaamassa. Itse se ei kyllä vielä uskaltautunut uimaan, se viihtyi enemmän yleisön puolella huutamassa. Kyllä se ensimmäistä kertaa kaikki tassut kastoi yhtäaikaa! :D Ainiin ja kävihän se soutelemassa pariin otteeseen hienoissa pelastusliiveissään.

Käytiin myös pyörähtämässä 29. päivä tuokokuuta Joensuussa näyttelyssä. Minä pääsin ensimmäistä kertaa itse esittämään Cumman. Ihme kun en kamalasti jännittänyt sitä etukäteen. :D
    Kehässä meni ihan mukavasti. Liikkeessä se välillä vähän katseli siskoaan ja muita gööttejä, mutta sen sijaan paikalla seisominen meni aika nätisti. Ja pöydällä antoi tuomarin tutkia, eikä muutenkaan turhia hötkeltänyt. Arvostelun saa itse vapaasti suomentaa. Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä.

"Good size. Feminine. Head in good proportions. Nice neck. Corr. top. Bit loose in elbows. Corr. set tail. Good anquel of hindguaters. Good temperament."

Sitten loppuun taas kuvamatskua Lieksan- ja Kohman mökkireissuilta. (:

Kevättassuttelua

Cummalla on sata ja yksi enemmän tai vähemmän erikoista tapaa, jotka saattavat hämmentää joitain ihmisiä (tai eläimiä), tai jotka muuten vain antavat pennusta milloin millaisenkin ensivaikutelman.
Esimerkiksi nyt vaikka mainittakoon Cummalle jo iltaiseksi rutiiniksi noussut kaivausmurinakierimissessio. Pentu möyrii häkkiinsä tai petiinsä ja riehuu siellä päättömästi kaivaen ja mylläten pyyhkeet ja tyynyt mitä ihmeellisimpiin muodostelmiin. Sen jälkeen kieritään taideteoksessa koivet kattoa kohti sojottaen. Ja äänitehosteista ei ole pulaa - se joko murisee tai haukkuu tai ulvoo, tai sitten kaikkea yhtäaikaa.

Jokunen viikko sitten (vko 11) käytiin taas pentukurssilla. Heti kun auto kääntyi Hukka-Hallin parkkipaikalle, Cumma ampaisi jalkatilasta ylös ikkunasta ulos kurkkimaan. Tyttö selvästi tiesi minne nyt saavuttiin kun meni onnesta sekaisin.
Tunnin aluksi kurssin vetäjät kertoivat tunnin aiheesta, ja tämän aikana koiran oli tarkoitus rentoutua. Pääosin Cumma katseli rauhassa ympärilleen, mutta välillä innostui muiden koirien mukana haukkumaan. Seuraavaksi harjoiteltiin kontaktia, joka sujui yllättävän hyvin. Tosin sitä ollaan kotona paljon harjoiteltukin. Lopuksi taas rentoudutiin ja sitten lähdettiin kotiin.
Seuraavalla viikolla sitten tultiin luokse. Sujui ihan kivasti kun lelun kanssa karkuun juostiin, Cumman into tuntui pohkeissa asti. :D

Myöhemmin viikolla 12 neidolla alkoi sitten ensimmäiset juoksut. Sehän tarkoitti sitten sitä, että pentukurssille ei enää ollut asiaa. Cumma sai sitten joululahjaksi saamansa pöksyt jalkaan. Ensimmäisen illan se istui olohuoneen nurkassa vähän hämmentyneenä uusista housuistaan. Seuraavana aamuna koira tuli vastaan ilman pöksyjä. Itse housuissa oli pieni etsiminen, mutta lopulta ne löytyivät syvältä häkin uumenista.
Mutta kaiken kaikkiaan juoksuaika on mennyt ihan mukavasti. Lenkilläkin tyttö on paljon rauhallisempi; haistelee vain tien vierustaa, eikä säntäile edestakaisin. :D Pöksyillä taas ei ole tainnut olla niin mukavaa, ovat saaneet kovaa kyytiä muutaman päivän välein.

Loppuun sitten vähän kuvamatskua parin kuukauden ajalta. (:

Ei, en se minä ollut.

Näyttelyreissussa

Suuri anteeksipyyntö tähän alkuun, viime kirjoituksesta on jo miltei kolme kuukautta aikaa. Mutta yritin parhaani mukaan muistaa kaiken tärkeän mitä tuona aikana on tapahtunut. :D

13.2 Salla, Aila ja Nala ottivat meidät kyytiin ja matkattiin taas mätsäriin. Ensimmäistä kertaa kisailtiin isojen pentujen luokassa! Kehää edeltävänä odotteluaikana Cumma otti rennosti.

       Kehässä sitten yllätyin, kun tyttö kulki nätisti vieressä ja otti kontaktia. Käsittelyäkään ei Cumma arastellut. Punainen nauha suorituksesta saatiin, tosin niin sai parimmekin. Ryhmäkehä ei sujunut niin hyvin, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen jo ensimmäiseen kehään.

       Yhtä hyvin ei kuitenkaan menestytty kuinn Nala, joka voitti sinisten ryhmäkehän, onnittelut siis Nalalle. (:

20. päivä helmikuuta suunnattiin Tuusniemelle Cumman ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn Anun ja Sallan kanssa. Cumman kasvattaja Iris esitti tytön kehässä. Ihan hyvinhän se siellä liikkui, jos hillitöntä pomppimista ei lasketa. :D Cumma tapasi myös veljensä Vänkän. Tuomarina oli Saija Juutilainen.

Kirjallinen arvostelu:

"8 kk. Hyvin narttumainen, tänään vielä hieman ilmavan vaikutuksen antava, jolla on sopiva luusto, oikeiailmeinen & piirteinen nartun pää, vahva purenta, hyvät korvat, vielä kovin löysä etuosa. Hyvät käpälät. Rintakehä voisi olla pidempi, oikeat värivaihtelut. Liikkuu kovin leveästi edestä ja askel saa pidentyä. Reipas luonne."

Kuvan nappasi Salla. (:

Cumman kanssa vähän haaveiltiin Hukka-Putken agieskarista, mutta sinne ei sitten mahduttu. Mutta kiitos Iriksen, päästiin sitten mukaan samaisen Hukka-Putken pentukurssille. Nyt on kaksi kertaa takana.

       Kurssi alkoi ensimmäinen päivä maaliskuuta teoriatunnilla. Tunnilla vetäjät kertoivat  koko kurssin kokonaisuudesta ja lopuksi kaikki kurssilaiset saivat kertoa pennuistaan.

       Toisella tunnilla leikittiin koirien kanssa, tai ainakin kovasti yritettiin. Cumma ei millään meinannut kiinnostua uudesta hienosta lelustaan, jonka kanssa se tykkäsi ainakin kotona riehua. (Tosin lelu oli saanut aiemmin päivällä kyytiä Cummalta ja oli puoliksi rikki) Mutta kalkkunan avulla tyttö oli täysillä mukana ja esitteli jo temppujaan. Lopputunnista sitten harjoiteltiin rentoutumista. Cumma istui hiljaa paikallaan ja välillä vilkuili muita koiria.

    Raukka on niin pieni, että sen täytyy nousta takajaloilleen nähdäkseen korkeiden penkkojen yli

Nala ja Cumma

Meillä on kyllä sohville ja muille huonekaluille kiipeileminen kielletty, mutta jotenkin Cumma aina löytää itsensä sohvannurkalta tai nojatuolilta keikkumasta.

Piparivarkaissa

Muutaman päivän kuluttua koittaakin jo Cumman ensimmäinen joulu. Pieni lahja on tytölle jo hankittu, vaikka sille varmaan riittääkin kuusen, lahjakääröjen ja -narujen pahoinpitely ihan itsessäänkin. Jospa tuon ilon ja energian saisi suunnattua johonkin vähän laillisempaan toimintaan.

Taas on kuluneen kuukauden aikana tapahtunut aika paljon, aloitetaan vaikka parista match show'sta joissa ollaan käyty pyörähtämässä.

Lokakuun viimesieinä päivänä Cumma täytti viisi kuukautta. Jotta pentu tottuisi näyttelytilanteisiin, käytiin pikaisesti pistäytymässä KPSH:n järjestämässä mätsärissä.

Viides joulukuuta oli sitten ensimmäinen kerta, kun mätsäriin otettiin itsekin osaa. Mentiin paikan päälle heti kun ilmoittautuminen alkoi, eli tuntia ennen kehien alkamista. Tarkoituksena oli tottua vielä vilinään ennen kehään menoa. Muutaman kerran käytiin tytön kanssa kuivaharjoittelemassa tyhjässä kehässä, se ei tosin sujunut kovin hyvin. Tuomaroinnin piti alkaa yhdeltätoista, mutta se vähän viivästyi ja ennen pikkupentujen luokkaa oli joku toinen luokka. Kun sitten vihdoin ja viimein päästiin kehään, kaikki sujui vähän paremmin kun odotin. Cumman huomio oli kuitenkin kiinnittynyt suurimman osan ajasta muihin koiriin, mutta välillä oli hetkiä jolloin se seisoi nätisti tai seurasi pienen pätkän ryntäilemättä. Sininen nauha tuli, ja sinisten kehässä oltiin ensimmäisten joukossa ulkona.

Cumma sai oman pienen noutokapulan, pentu näyttää ihan höperöltä se suussaan. Sillä sitten harjoiteltiin noutoa yhden naksutinkoulutuskirjan ohjeiden mukaan, ja muutaman päivän jälkeen se sujui jo hyvin. (:

Sisäsiisteyttä ei ole Cumma saavuttanut vielä. Välillä saattaa olla jopa viikon jakso jolloin ei satu vahinkoja. Pari mattoakin lattialla jo on, ja Cumma on valitettavasti todennut ne mukaviksi pissauspaikoiksi. Mutta jos sattuu olemaan sanomalehtiä lähistöllä, niin sitten tähdätään sinne.

Eilen illansuussa haettiin joulukuusi, eikä Cumma ole kamalasti kummastellut sitä kun metsä tuotiin kotiin. Mutta kun kuusen oksille sitten alettiin ripustelemaan koristeita, päätti pentu tulla toiveikkaasti kärkkymään niitä. Kunnes se tajusi, että kellään ei ollut aikeita antaa sille mitään, päätti tyttö tehdä homman itse ja nappasi oksilta koristenauhan. Onneksi se ei kuitenkaan koko kuusta vetänyt mukanaan kun joku kerkesi väliin. Myöhemmin illalla sitten oksenneltiin ja joukosta löytyi, yllätys yllätys, hopeisia pieniä tähtiä joita oli kyseisessä koristenauhassa. Piparivarkaissakin se viime viikolla kävi kun olivat raukat pöydällä odottelemassa uuniin pääsyä.

Nyt on taas lunta maassa. Koskemattomassa lumessa ei Cumman lyhyistä jaloista ole tietoakaan kun ne ovat lumen alla. Pennun mielestä lumessa on ihanaa työntää kuono hankeen ja leikkiä strutsia, ja riehua päättömästi, varsinkin pallo tai koirakaveri Nala kaverina.

Eilen käytiin siis Sallan ja Nalan kanssa lenkillä. (blogiin tästä) Tytöillä näytti olevan tosi hauskaa; ennen koirapuistoon pääsyä hihnat olivat kokoajan solmussa. Puistossa pennut painivat, jahtasivat toisiaan ja riehuivat muuten vaan.

Lenkin jälkeen mentiin sitten Nalan luokse leikkimään, eikä tytöistä meinannut virta mitenkään loppua. Jostain kumman syystä Cumma nukkui koko illan. :D

Cumma toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnea vuodelle 2010! (: 

Maitohampaita ja pingispalloja

Kohta siitä taitaa olla jo kuukausi kun viimeksi olen tänne Cumman touhuista kirjoittanut. Kieltämättä se on tainnut vähän unohtua kun aika on mennyt niin nopeasti. :D

Kuluneen kuukauden aikana kaikki loputkin hampaat ovat vaihtuneet uusiin. Jopa kolme hammasta olen saanut metsästettyä talteen; kaksi kulmahammasta ja yhden poskihampaan. Ja ihmisten pureminenkin on sen myötä huomattavasti vähentynyt, paitsi vieraiden kädet ja varpaat näyttävät (valitettavasti) vielä välilläkin tytölle maistuvan.

kuvasta kiitos Sallalle. (:

Tuolla aiemmin jo muistaakseni lupailin asiaa niistä ryhmätunneista, joissa ollaan nyt Cumman kanssa käyty nelisen kertaa. Siellä on vähän tutustuttu toisiin koiriin ja harjoiteltu hihnassa niiden seurassa olemista niin että koira keskittyisi ohjaajaan. Ensimmäisellä kerralla se ei kovin hyvin mennyt, mutta aina seuraavalla kerralla on mennyt paljon paremmin. (: Saa nähdä sitten sunnuntaina kuinka se tällä kertaa menee, kun ei olla pariin viikkoon siellä käyty.

Kaiken kaikkiaan elämä Cumman kanssa on sujunut aika mukavasti. Mitään sopimatonta se ei ole vielä tuhonnut, monia sukkapareja lukuunottamatta, vaikka silloin tällöin sen saattaa nähdä kävelevän jossain ylpeänä kenkä tai joku muu saalis suussaan. Kaikki pehmolelunsa se on jo raadellut siihen kuntoon, ettei niitä enää ole voinut korjata.

Pingispallot ovat Cumman uusi rakkaus. Aina kun pojat menevät yläkertaan niillä pelaamaan niin Cumma istuu onnekkaana portaiden juuressa ylös tuijottaen. Ja välillä se saa haluamansa kun sieltä vahingossa jotain putoaa. Kovasti yritää kahta palloa suuhunsa ahtaa, mutta kun sinne ei yksinkertaisesti mahdu, niin Cumma tyytyy potkimaan sitä pienillä tassuillaan.

Harmi kun ulkona alkaa taas olla kosteat kelit ja lumi on kohta taas tiessään. Cumman mielestä lumihangessa on niin kiva ryömiä, kaivaa ja pomppia. :D